Arkeen luksusta

Palelin ja jaloissani tuntui väsymys, kun tulin tänään kotiin. Maanantai päivän askareet olin kaikki saanut tehdyksi, joten päätin vähän hemmotella itseäni.

Tein lämpimän valkakylvyn. Laitoin kylpyvatiin noin ruokalusikallisen Schollin virkistävää jalkasuolaa. (Hih! Huomasin juuri, että purkissa lukee "jalkasoula!) No, mutta joka tapauksessa.. Ja täytin kylpyastian puolilleen lämmintä vettä. Pidin jalat lämpimässä vedessä ja huiluttelin niitä siellä tovin.

Kylpyhetken jälkeen, kuivasin jalat ja raspasin kantapäät pehmeiksi. Kävin suihkuttelemassa jalat juoksevan, lämpimän veden alla ja kuivasin ne uudelleen.

Rasvasin jalat Oriflamen jalkarasvalla, joka on tarkoitettu erityisesti kuivien ja halkeilevien kantapäiden kosteuttamiseen. Aivan ihana tuote!

Lopuksi pujahdin lämpimiin villasukkiin. Jaiks!

Nyt menen keittämään kupin kuumaa teetä ja sujahdan loppuillaksi sohvalle, lämpimän peiton alle.

Muistakaa hemmotella itseänne!

Raikas sunnuntaipäivän salaatti

Päätin valmistaa sunnuntaipäivän ateriaksi tänään, helpon, yksinkertaisen, mutta maistuvan ja ruokaisan salaatin.

Lautaseltani löytyi kaikkea tätä: Revittyä jäävuorisalaattia, pilkottua kurkkua, lohkottua tomaattia, säilykepersikkaa lohkoina, suikaloitua punaista paprikaa, fetajuuustoa kuutioina, tonnikalanpaloja öljyssä, valkospipulilla maustettuja krutonkeja sekä loraus valkosipulikastiketta. Kyytipojaksi oli pullollinen raikasta kraanavettä. Nams.

Loppusyksyn tunnelmia

Säätiedote kertoi, ettei etelään olisi ihan justiinsa tulossa lunta. Minun talvi alkaa virallisesti siitä hetkestä, kun maahan sataa valkea ensilumi.

Olen sitä mieltä, ettei lunta tarvitsisi sadella paljoa ennen joulua. Jouluun toki kuuluu lumi, se tuo osaltaan sen tunnelman. Pidän lumesta ja siitä, että se tuo valoa tämän kaamosajan ympärille, mutta joka vuosi se alkaa jossain vaiheessa rassaamaan.

En kuitenkaan ihan vielä suostu, enkä halua alkaa kirjoittelemaan talvesta, saati sitten joulusta vaikka ihan aikuisten oikeasti, molemmat ovat ihan pian taas ovella. Siksi, ajattelinkin postata syysfiilistelyksi tähän väliin muutaman otoksen sykyisistä maisemista, hetkistä joita olen viettänyt mm. luonnossa.

Syksy on äärettömän kaunista aikaa. Pidän sykysssä mm. raikkaista syyspäivistä, sadepäivistä ja kyllä, myöskin niistä harmaista päivistä, joilloin saa luvalla istuskella kotisohvalla ja kääriytyä ison, lämpimän peiton alle, kera kuuman kahvin tai teen.

 

Polttelen paljon kynttilöitä ja syksyisin minusta tulee vielä enemmän mukavuudenhaluinen, mitä yleensä olen.

Syksyllä on ihanaa kuljeskella luonnossa ja sateella on suloista hypähtää sateenvarjon alle, yhdessä toisen kanssa.

Tänään olen nauttinut aurinkoisesta ja kauniista syyspäivästä. Olen kulkenut liikenteen seassa pyörällä, olen tehnyt kirpputorilla ostoksia, olen syönyt valtavan annoksen itse tekemään fetajuusto/tonnikalasalaattia ja olen ottanut makoisat nokoset.

Kirpputorilta, osa 1

Pari viikkoa sitten kirpparilta lähti matkaani, kuvassa oleva tuoli. Ehdin etsimään tuon tyyppistä tuolia jo tovin, kunnes eräs kaunis päivä se sitten viimein löytyi. Viisi euroa tuosta maksoin ja kotona tuunasin sitä sitten hieman.

Putsasin tuolin puuosat nihkeällä liinalla ja vaihdoin vanhan kankaan uuteen. Äidin Vallilan Katariina suuri- verhokankaasta jäi mainiosti pala minullekin. (Otin tietenkin ompelusta hieman "palkkaa", hih!) Hyödynsin kangaspalan oitis tuon istuimen päällystämiseen. Tälläinen siitä nyt sitten tuli. Tadaa!

Kun on alkuun päästy, antaa mennä vaan!

Alku on aina se hankalin osuus, mutta niin kuin laulussakin sanotaan "kun on alkuun päästy, antaa mennä vaan..."

Olen vuosien ajan kirjoitellut nettimaailmassa paikassa jos toisessa.  Aktiivisuuteni on ollut vaihtelevaa. Minulla on ollut julkisia ja suljettuja blogeja ja päiväkirjoja. Olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin vuosien varrella ja olen päässyt jakamaan kaikenlaisia asioita, on syntynyt erilaisia keskusteluja, on vaihdettu mielipiteitä, näkemyksiä ja jopa yhteystietoja. On syntynyt ystävyyssuhteita ja on tavattu livenä.

Tässä jälleen olen, alkutilanteessa.  Minusta tuntuu, että uudelle julkiselle blogille olisi jälleen aikaa. Tahtoisin, että tämänkin blogin myötä syntyisi keskusteluja, pääsisin vaihtamaan mielipiteitä ja saisin ajattelemisen aihetta erilaisista näkemyksistä.

Tulen kirjoittelemaan itselleni tärkeistä, kiinnostavista ja sydäntä lähellä olevista aiheista, joita riittää. En lähde tässä vaiheessa nostamaan mitään tiettyä aihetta esille, mutta lupaan, että juttuja ja valokuvapostauksia tulette näkemään.

Mukavia lukuhetkiä sekä tunnelmallista loppusyksyä.